Kallioperämme tarina, osa 14 – Kaledonidien vuorijono

Kilpisjärveltä löytyy paljon erilaisia sedimenttikiviä. Niihin kuuluu esimerkiksi 600-500 miljoonaa vuotta vanhaa jälkifossiileita sisältävää saviliusketta, sekä tätä nuorempaa ja Saanan ylimmän kerroksen muodostavaa kvartsiittia.

Kvartsiittia Saanan huipulla

Saanan kvartsiitti on metamorfoitunut hiekkakivi. Se kertoo mannertörmäyksestä, jossa ”proto-Atlanttina” tunnettu Iapetusmeri sulkeutui noin 450-400 miljoonaa vuotta sitten. Syntyi Kaledonidien vuorijono. Tässä rytäkässä Laurentian ja Baltican muinaismantereiden väliin kerrostuneita sedimenttikiviä työntyi muun kallioperän päälle. Paikoin tämä tapahtui hyvin loiva-asentoisia ylityöntösiirroksia pitkin, ja Saanan kvartsiitinkin kokonaissiirtymä oli luultavasti satoja kilometrejä.

Päällekkäisiä ylityöntölohkoja

Kaledonidien jäänteitä on meidän kallioperässämme säilynyt vain Kilpisjärvellä. Kaikki ylityöntyneet palaset eivät olleet hiekkakiveä. Esimerkiksi Haltin huipun muodostavan punertavan kivilajin alkuperä on magmaattinen. Se on vaippaperäisistä kivisulista kiteytyneen kerrosintruusion jäänne, joka myös liikkui kalliolohkojen mukana.

Halti

Kun mannertörmäys päättyy, vuorijonot rapautuvat yleensä jo parissakymmenessä miljoonassa vuodessa. Miksi siis Ruotsissa ja Norjassa on edelleen vuoristoista, vaikka törmäys tapahtui jo ainakin 400 miljoonaa vuotta sitten? Kaledonidit ovatkin suurelta osin rapautuneet: esimerkiksi Saanan huippu edustaa vanhan vuoriston syviä osia. Nykyinen Skandinavian vuoristo, Skandit eli Kölivuoristo, liittyy törmäyksen sijaan pääosin Atlantin avautumisen aiheuttamiin jännityskenttiin.

-> seuraava Osa 15

-> edellinen Osa 13

-> alkuun Osa 1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *