Avainsana: Etelämanner

Tulivuorten jälkiä Etelämantereella ja Suomessa

Hei kaikki! Helmikuun alussa Jussi kotiutui onnellisesti Etelämantereelta. Tutkimusmatka oli erittäin onnistunut ja sen vaiheista voit lukea lisää Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta.

Suomen etelämannertutkimusaseman, Aboan, kotivuori koostuu valtavien laakiobasalttipurkausten raunioista. Ne syntyivät Afrikan ja Etelämantereen maamassojen väliseen repeämään dinosaurusten hallitsemalla jurakaudella 180 miljoonaa vuotta sitten. Silloin Afrikka ja Etelämanner olivat vielä osa Gondwana-supermannerta.

Kallioperän tutkimisessa on etunsa: samankaltaisissa prosesseissa syntyneet kivet muistuttavat toisiaan niin Suomessa, tropiikissa kuin Etelämantereellakin. Kirjaprojektia varten tehtyjen kenttäretkiemme aikana vierailimme kotimaisten tulivuorten jäänteillä. Samanlaisia vulkaanisia rakenteita pilkistää mannerjäätikön lomasta 15 000 kilometrin päässä kotoa. Parin miljardin vuoden ikäerokaan ei haittaa. Tässä teille muutamia parhaita paloja!

Mineraaliaineksella täyttyneitä laavapatjan kaasurakkuloita eli ”manteleita” Etelämantereelta (ikä n. 180 milj. v.) ja Sallasta (ikä n. 2500-2400 milj. v.). Valtaosa kaasurakkuloista kertyy laavan pintaosiin jäähtymiskuoren alle. Etelämantereen lohkareessa, joka on ohuen laavapatjan poikkileikkaus, näkyy myös laavapatjan pohjaosaa. Siinä rakkulat ovat piippumaisia.
Basalttisessa laavassa kelluneita ”plagioklaasikukkasia” eli maasälpähajarakeiden kasaumia Etelämantereelta (ikä n. 180 milj. v.) ja Lappeenrannan Taalikkalasta (ikä n. 1600 milj. v.).
Mineraaliaineksella täyttyneitä laavapatjan rakkulasylintereitä Etelämantereelta (ikä n. 180 milj. v.) ja Sallasta (ikä n. 2500-2400 milj. v.). Rakkulasylinterit syntyvät paksun laavapatjan jähmettymisen loppuvaiheessa, kun vapautuneet kaasut ja jäljellä olevat jäännössulat kerääntyvät yhteen laavan sisällä.
Kallioperän halkeamaan tunkeutuneesta kivisulasta kiteytynyt basalttinen juonikivi Etelämantereelta (ikä n. 180 milj. v.) ja Inkoon Kopparnäsistä (ikä n. 1500 milj. v.).

Blogi hiljenee talvikaudeksi

Kesä ja syksy ovat olleet antoisia ja kirjan kirjoitustyö on edennyt hyvin. Materiaalista ei todellakaan ole pulaa! Projektistamme on tehty vuoden mittaan myös useita lehtiartikkeleita. Artikkelit ovat maksumuurien takana, mutta löydät linkit juttuihin blogitekstin lopusta.

Tämä on viimeinen blogiteksti ennen ensi kevättä. Kirjan toinen kirjoittaja, Jussi Heinonen, lähtee nimittäin avustamaan Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon eli Luomuksen geologisissa tutkimuksissa Etelämantereelle. Matkan vaiheita voit seurata Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Jussin ollessa Etelämantereella Elina Lehtonen keskittyy työstämään ja hiomaan tähän mennessä luonnosteltuja lukuja eteenpäin.

Hyvää joulua ja uutta vuotta! Pysytään lämpiminä ja palataan asiaan ensi vuonna.

Kirjaprojektistamme poikineet lehtijutut:

Nokian Uutiset 26.5.2022: Tiesitkö, että Nokialla on vielä jälkiä muinaisista tulivuorista? – Näillä ohjeilla löydät paikat itse

Turun Sanomat 6.6.2022: Maskun päällä oli aikoinaan 20 kilometriä korkea vuoristo, jonka jäänteitä tullaan nyt tutkimaan kaikkialta maailmasta – paikalla saattoi sijaita myös tulivuori (Tähän meitä ei haastateltu suoraan, sillä olimme itse estyneitä opastamaan toimittajaa paikan päällä. Alun perin meille tulleen haastattelupyynnön välitimme tuntemallemme paikalliselle asiantuntijalle.)

Etelä-Saimaa 25.7.2022: Suurin osa Lappeenrannasta lepää muinaisen supertulivuoren päällä

Lieksan Lehti 18.10.2022: Tunnelmia Kolilta 2,3 miljardin vuoden takaa – ”uskomattomat tarinat ovat työmme keskiössä”

Lapin Kansa 21.10.2022: Suomen nuorimmat tulivuoret ovat sijainneet Lapissa
(ilmestyi vain painettuna)

Kainuun Sanomat (Kainari) 22.10.2022: Jormualla on maailman vanhinta merenpohjaa ja merellisiä laattoja – Milloin ikä selvisi ja mitä muinainen kallioperä kertoo?