Kuukausi: elokuu 2022

Saanan peitto on Norjasta peräisin

Kilpisjärven maisemat ovat Suomessa ainutlaatuiset. Esimerkiksi jylhä ja pitkänomaisena helposti tunnistettava Saana-tunturi on yksi niiden valovoimaisimmista tähdistä.

Saanan ylimmät osat muodostuvat metamorfoituneesta hiekkakivestä. Se on hyvin kestävää tavaraa, toisin kuin sen alapuolella olevat sedimenttikivet, joiden rapautumista voi tarkastella esimerkiksi Saanan alarinteillä. Saanan kestävä ja selvästi yhtenäisenä kerroksena erottuva ”peitto” onkin syy tunturin nykyiseen muotoon.

Saanan kvartsiittiutunut hiekkakivi on alkuperältään varsin eksoottinen. Se on alun perin syntynyt Laurentian ja Baltican muinaismantereiden väliseen mereen kerrostuneesta aineksesta. Meri sulkeutui, kun mantereet törmäsivät toisiinsa noin 450–400 miljoonaa vuotta sitten. Tällöin muodostui Kaledonidien vuorijono, johon Saanankin ylimmät kerrostumat kuuluivat. Ne ovat tuontitavaraa ja työntyivät meren sulkeutuessa meidän muinaisen kallioperämme päälle nykyisen Norjan suunnasta.

Muutama sata miljoonaa vuotta sitten Suomi siis sai hanskan käteensä, tai ehkä pikemminkin peiton kätensä päälle. Kvartsiitin alla on heikompienkin kivien ollut hyvä köllötellä – kuten ihmisen norjalaisessa villapaidassa.

Uudenlaisia näkökulmia geologian esiintuomiseen

Tulevan kirjan markinointiin ja mahdollisia jatkoprojekteja varten kävimme keräämässä pilottimateriaaleja Tampereen liuskealueen hienoista vulkaanisista muodostumista. Käytössä olivat muun muassa drone ja 360°-kuvaus.

Kapellimestarina toimi Mikko Syrjänen Flycam Oy:stä – yritys on tuottanut vastaavia aineistoja esimerkiksi Tampereen uudesta ratikasta ja maailmanperintökohde Suomenlinnasta. Nyt kuvatun aineiston käsittelyn jälkeen voimme saada jotain vastaavaa nähtäville myös Tampereen hieman vanhemmista asioista.

Helsingin yliopistolla on myös kerätty digitaalisia kolmiulotteisia ja muita aineistoja erilaisista geologisista kohteista ympäri Suomen. Voit tutustua niihin lähemmin täällä.

Tulivuoripuistosta jäkäläpuistoksi

Kittilässä, noin 40 kilometrin päässä Leviltä, sijaitsee Linkupalon tulivuoripuisto. Se on Geologian tutkimuskeskuksen ja Metsähallituksen yhteisponnistuksena luotu luontopolku, joka avautuessaan vuonna 1989 oli hieno näyteikkuna erilaisille tulivuoriperäisille kiville. Esimerkiksi breksioita, kaasuonteloita, heittelekiviä, mantelikivä, tuffiitteja ja tyynylaavoja oli näkyvissä paljastetuissa kallioissa.

Linkupalo on kuitenkin tänä päivänä hyvä esimerkki ilmiöstä, joka hankaloittaa merkittävien kallioperäkohteiden esiin tuomista esimerkiksi matkailun näkökulmasta. Kun uusi kalliopaljastuma syntyy, sen pinta on geologisesta näkökulmasta parhaimmillaan muutaman vuoden. Tämän jälkeen kallion pinta alkaa yleensä peittyä kasvustosta: ensin jäkälä ja sitten sammal alkavat vallata kallion pintaa. Kymmenen vuoden päästä suuri osa kiven piirteistä on jo hävinnyt näkyvistä, ja yli 20 vuotta vanha kalliopinta on miltei umpeen kasvanut. Tämä on tilanne myös Linkupalossa.

Se, että jäkälä- ja sammallajit pysyvät elinvoimaisina ja valtaavat kallioita on tietysti erittäin positiivinen asia. Olisiko kuitenkin mahdollista, että joissain merkittävissä kallioperäkohteissa voisi säännöllisesti puhdistaa kallioita kasvustoista, jotta upeat luonnonmuodostumat säilyisivät näkyvillä – tai saataisiin uudestaan näkyville? Kalliot ja niiden piirteet eivät peittymisestä huolimatta kuitenkaan häviä mihinkään.

Linkupalon tulivuoripuisto voisi toimia tässä pilottiprojektina ja kohota uuteen kukoistukseensa. Geologisten kohteiden mahdollisesta ylläpidosta voisi samalla tehdä julkisesti saataville kansallisen ohjeistuksen. Puiston opasteet ja pitkospuut olisivat myös päivityksen tarpeessa – löytyisiköhän rahoittaja vaikka jostain geologian alan toimijoista? On sääli, jos ainutlaatuiset luontokohteet peittyvät unohduksiin.

Katsele kiviä – löydä tulivuorten jälkiä

Erilaisiin kiviharrastajien Facebook-ryhmiin liittyminen on ollut kirjaprojektille erittäin hyödyllistä. Sosiaalisen median kanavien kautta saa mielenkiintoisia kivilöytöjä nähtäväkseen päivittäin ja ympäri Suomea. Samalla voi tutustua uusiin ihmisiin.

Elokuun alussa Jussi tapasi Vuosaaressa, Helsingissä, Kati Hirviniemen, jonka kanssa molemmat kirjaprojektin kirjoittajat ovat viestitelleet sosiaalisen median kanavissa.

Kati on varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Helsingistä. Hän on ollut kiinnostunut kivien rakenteista ja niiden synnystä jo pienestä pitäen. Lasten kanssa ulkoillessaan hänellä on tapana katsella ympäröiviä kallioita itäisessä Helsingissä ja palata töiden jälkeen tutustumaan niihin tarkemmin. Eräällä kierroksellaan Kati huomasi kalliossa tyynylaavaa muistuttavia muodostumia – ja sellaiseksi ne varmistuivatkin!

Vuosaaren tuoreilta kalliopaljastumilta Kati on löytänyt myös kaunista, tuhka- ja sedimenttikerroksista muodostunutta, raitaista tuffiittia. Tavatessaan Kati ja Jussi huomasivat myös vaaleista vulkaanisista kappaleista koostuvan kiven, joka on todennäköisesti syntynyt räjähdyspurkauksessa. Itäisen Helsingin kallioperä on siis tulivuorten jälkiä tulvillaan.

Jo pelkästään kivien erikoisiin kuvioihin tai rakenteisiin huomion kiinnittäminen voi johtaa sinutkin uusien löytöjen jäljille. Asiantuntijoilta ja harrastajaryhmistä (Facebook: Geologia Suomi, Suomen kiviharrastajat) voi saada vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja geologiset kartta-aineistot ovat kaikkien saatavilla. Kannattaa katsella kiviä ja kallioita ympärillään uusin silmin!