Tulivuorten jälkiä Etelämantereella ja Suomessa

Hei kaikki! Helmikuun alussa Jussi kotiutui onnellisesti Etelämantereelta. Tutkimusmatka oli erittäin onnistunut ja sen vaiheista voit lukea lisää Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta.

Suomen etelämannertutkimusaseman, Aboan, kotivuori koostuu valtavien laakiobasalttipurkausten raunioista. Ne syntyivät Afrikan ja Etelämantereen maamassojen väliseen repeämään dinosaurusten hallitsemalla jurakaudella 180 miljoonaa vuotta sitten. Silloin Afrikka ja Etelämanner olivat vielä osa Gondwana-supermannerta.

Kallioperän tutkimisessa on etunsa: samankaltaisissa prosesseissa syntyneet kivet muistuttavat toisiaan niin Suomessa, tropiikissa kuin Etelämantereellakin. Kirjaprojektia varten tehtyjen kenttäretkiemme aikana vierailimme kotimaisten tulivuorten jäänteillä. Samanlaisia vulkaanisia rakenteita pilkistää mannerjäätikön lomasta 15 000 kilometrin päässä kotoa. Parin miljardin vuoden ikäerokaan ei haittaa. Tässä teille muutamia parhaita paloja!

Mineraaliaineksella täyttyneitä laavapatjan kaasurakkuloita eli ”manteleita” Etelämantereelta (ikä n. 180 milj. v.) ja Sallasta (ikä n. 2500-2400 milj. v.). Valtaosa kaasurakkuloista kertyy laavan pintaosiin jäähtymiskuoren alle. Etelämantereen lohkareessa, joka on ohuen laavapatjan poikkileikkaus, näkyy myös laavapatjan pohjaosaa. Siinä rakkulat ovat piippumaisia.
Basalttisessa laavassa kelluneita ”plagioklaasikukkasia” eli maasälpähajarakeiden kasaumia Etelämantereelta (ikä n. 180 milj. v.) ja Lappeenrannan Taalikkalasta (ikä n. 1600 milj. v.).
Mineraaliaineksella täyttyneitä laavapatjan rakkulasylintereitä Etelämantereelta (ikä n. 180 milj. v.) ja Sallasta (ikä n. 2500-2400 milj. v.). Rakkulasylinterit syntyvät paksun laavapatjan jähmettymisen loppuvaiheessa, kun vapautuneet kaasut ja jäljellä olevat jäännössulat kerääntyvät yhteen laavan sisällä.
Kallioperän halkeamaan tunkeutuneesta kivisulasta kiteytynyt basalttinen juonikivi Etelämantereelta (ikä n. 180 milj. v.) ja Inkoon Kopparnäsistä (ikä n. 1500 milj. v.).