Kuukausi: marraskuu 2022

Blogi hiljenee talvikaudeksi

Kesä ja syksy ovat olleet antoisia ja kirjan kirjoitustyö on edennyt hyvin. Materiaalista ei todellakaan ole pulaa! Projektistamme on tehty vuoden mittaan myös useita lehtiartikkeleita. Artikkelit ovat maksumuurien takana, mutta löydät linkit juttuihin blogitekstin lopusta.

Tämä on viimeinen blogiteksti ennen ensi kevättä. Kirjan toinen kirjoittaja, Jussi Heinonen, lähtee nimittäin avustamaan Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon eli Luomuksen geologisissa tutkimuksissa Etelämantereelle. Matkan vaiheita voit seurata Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Jussin ollessa Etelämantereella Elina Lehtonen keskittyy työstämään ja hiomaan tähän mennessä luonnosteltuja lukuja eteenpäin.

Hyvää joulua ja uutta vuotta! Pysytään lämpiminä ja palataan asiaan ensi vuonna.

Kirjaprojektistamme poikineet lehtijutut:

Nokian Uutiset 26.5.2022: Tiesitkö, että Nokialla on vielä jälkiä muinaisista tulivuorista? – Näillä ohjeilla löydät paikat itse

Turun Sanomat 6.6.2022: Maskun päällä oli aikoinaan 20 kilometriä korkea vuoristo, jonka jäänteitä tullaan nyt tutkimaan kaikkialta maailmasta – paikalla saattoi sijaita myös tulivuori (Tähän meitä ei haastateltu suoraan, sillä olimme itse estyneitä opastamaan toimittajaa paikan päällä. Alun perin meille tulleen haastattelupyynnön välitimme tuntemallemme paikalliselle asiantuntijalle.)

Etelä-Saimaa 25.7.2022: Suurin osa Lappeenrannasta lepää muinaisen supertulivuoren päällä

Lieksan Lehti 18.10.2022: Tunnelmia Kolilta 2,3 miljardin vuoden takaa – ”uskomattomat tarinat ovat työmme keskiössä”

Lapin Kansa 21.10.2022: Suomen nuorimmat tulivuoret ovat sijainneet Lapissa
(ilmestyi vain painettuna)

Kainuun Sanomat (Kainari) 22.10.2022: Jormualla on maailman vanhinta merenpohjaa ja merellisiä laattoja – Milloin ikä selvisi ja mitä muinainen kallioperä kertoo?

Nuorimmat Suomen kallioperässä möyrineet magmat

Suomen kallioperä on pääosin ikivanhaa, yli miljardin vuoden ikäistä. Tätä nuorempiä sedimenttikiviä löytyy pieninä esiintyminä muun muassa Käsivarresta, Oulun seudulta sekä Satakunnasta ja Lauhanvuorelta.

Mutta mitkä ovat Suomen nuorimmat magmasta eli kivisulasta kiteytyneet kivet? Niitä ovat esimerkiksi kimberliitit, joita löytyy timantteja 600 miljoonaa vuotta sitten kuljettaneista purkauspiipuista. Tämän lisäksi meillä on kaksi pientä magmakiviesiintymää, jotka ovat vielä tätäkin nuorempia. Kuusamon Iivaaran ja Savukosken Soklin pyöreät intruusiot ovat iältään 360-380 miljoonaa vuotta. Ne kiteytyivät devonikaudella, jolloin ensimmäiset sammakkoeläimet astelivat kuivalle maalle.

Matkalla Iivaaralle.
Iivaaralta nimensä saanutta kivilajia, ijoliittia, vaaran huipulla. Se sisältää Suomen kallioperässä harvinaisia mineraaleja, kuten nefeliiniä (vaalea maasälvänsijainen) ja egiriiniaugiittia (tumma pyrokseeni).

Iivaaran ja Soklin intruusiot ovat molemmat koostumukseltaan epätavallisia. Ne liittyvät laaja-alaisempaan magmaattisen vyöhykkeeseen, josta suurin osa sijaitsee Venäjällä. Intruusioiden magmat syntyivät, kun maapallon vaipassa tapahtui hyvin vähäistä osittaista sulamista. Tällöin magmoihin rikastui paljon harvinaisia alkuaineita, jotka ovat esimerkiksi Soklissa jo pitkään kiinnostaneet malminetsijöitä. Soklin tutkimukset ovat nyt käynnissä kotimaisin voimin.

Soklin karbonatiitti ei ole paljastuneena, mutta maankamaran korkean kalkkipitoisuuden voi havaita Itä-Lapille poikkeuksellisen rehevästä kasvillisuudesta.
Soklin karbonatiitin rapautumiskuorta tutkimuskuopan pohjalla.
Soklin karbonatiittia halkaistussa kairasydämessä.

Soklin kaltaisiin niin kutsuttuihin karbonatiittisiin magmoihin liittyy nykymaapallon erikoisin tulivuori, Ol Doinyo Lengai Tansaniassa. Sen laava virtaa kuin kuravesi ja muuttuu kiteytyessään mustasta valkoiseksi. Karbonatiittinen magma muistuttaa kemialliselta koostumukseltaan sedimenttistä kalkkikiveä.

Iivaaran ja Soklin jälkeen pieniä määriä kivisulaa on syntynyt esimerkiksi maanjäristyksissä ja Lappajärven meteoriitti-impaktin yhteydessä. Suurimman osan monisoluisen ja monimutkaisen elämän kehityksen ajasta kallioperämme on kuitenkin saanut olla rauhassa!