Avainsana: Kittilä

Kallioperämme tarina, osa 6 – Kittilän maahanmuutto

Kittilän alueelta löytyy paljon vulkaanisia kiviä. Niitä on todellakin paljon, sillä nykypäivään asti säilyneiden vulkaanisten muodostumien kokonaispaksuuden on arveltu olevan noin kuusi kilometriä!

Muodostumasta tunnetaan tulivuorikaaren kiviä, jotka ovat syntyneet mannertörmäykseen liittyvässä alityöntövyöhykkeessä. Törmäys tapahtui todennäköisesti nykyisestä lännestä päin noin 1,92–1,91 miljardia vuotta sitten eli muutamia kymmeniä miljoonia vuosia granuliittikaaren muodostaneen törmäyksen alkamisen jälkeen. Nykytiedon mukaan Karjalan muinaismantereeseen törmäsi pieni arkeeinen mannerkappale, jota on nimitetty Norrbottenin mikromantereeksi.

Tämä ei kuitenkaan ole Kittilän koko tarina. Kittilän muodostuman laavakivistä suuri osa on itse asiassa kemialliselta koostumukseltaan merenpohjan suuria laavatasankoja muistuttavia. Tällaiset suuret ja paksut laavatasangot eivät sukella mantereen alle kovin helposti. Laavatasangot ja Norrbottenin mikromantereen kyljessä ollut vulkaaninen kaari työntyivätkin törmäyksessä Karjalan muinaismantereen päälle. Samaan sykkyrään survoutui muuten myös maapallon vaippakerroksen kappaleita, joita on paljastuneena Sodankylän Nuttioilla!

Maapallon vaipasta peräisin olevia kivilajeja Sodankylän Nuttioilla

Kittilän vulkaanisten muodostumien suhteet ympäröiviin kiviyksiköihin ovat näiden tapahtumien seurauksena epäselviä ja usein merkittävien siirroslinjojen rajaamia. Puhutaankin Kittilän alloktonista, jolla tarkoitetaan jostain muualta nykyiselle paikalleen mannerliikunnoissa kulkeutunutta erillistä kappaletta.

Kittilä on siis yhden suuren maahanmuuttajan alue, joka kotoutui lopulta osaksi omaa kallioperäämme.

-> seuraava Osa 7

-> edellinen Osa 5

-> alkuun Osa 1

Tulivuoripuistosta jäkäläpuistoksi

Kittilässä, noin 40 kilometrin päässä Leviltä, sijaitsee Linkupalon tulivuoripuisto. Se on Geologian tutkimuskeskuksen ja Metsähallituksen yhteisponnistuksena luotu luontopolku, joka avautuessaan vuonna 1989 oli hieno näyteikkuna erilaisille tulivuoriperäisille kiville. Esimerkiksi breksioita, kaasuonteloita, heittelekiviä, mantelikivä, tuffiitteja ja tyynylaavoja oli näkyvissä paljastetuissa kallioissa.

Linkupalo on kuitenkin tänä päivänä hyvä esimerkki ilmiöstä, joka hankaloittaa merkittävien kallioperäkohteiden esiin tuomista esimerkiksi matkailun näkökulmasta. Kun uusi kalliopaljastuma syntyy, sen pinta on geologisesta näkökulmasta parhaimmillaan muutaman vuoden. Tämän jälkeen kallion pinta alkaa yleensä peittyä kasvustosta: ensin jäkälä ja sitten sammal alkavat vallata kallion pintaa. Kymmenen vuoden päästä suuri osa kiven piirteistä on jo hävinnyt näkyvistä, ja yli 20 vuotta vanha kalliopinta on miltei umpeen kasvanut. Tämä on tilanne myös Linkupalossa.

Se, että jäkälä- ja sammallajit pysyvät elinvoimaisina ja valtaavat kallioita on tietysti erittäin positiivinen asia. Olisiko kuitenkin mahdollista, että joissain merkittävissä kallioperäkohteissa voisi säännöllisesti puhdistaa kallioita kasvustoista, jotta upeat luonnonmuodostumat säilyisivät näkyvillä – tai saataisiin uudestaan näkyville? Kalliot ja niiden piirteet eivät peittymisestä huolimatta kuitenkaan häviä mihinkään.

Linkupalon tulivuoripuisto voisi toimia tässä pilottiprojektina ja kohota uuteen kukoistukseensa. Geologisten kohteiden mahdollisesta ylläpidosta voisi samalla tehdä julkisesti saataville kansallisen ohjeistuksen. Puiston opasteet ja pitkospuut olisivat myös päivityksen tarpeessa – löytyisiköhän rahoittaja vaikka jostain geologian alan toimijoista? On sääli, jos ainutlaatuiset luontokohteet peittyvät unohduksiin.

Rauta päätyi muinaismerten pohjalle

Raudan ruostuminen on jokaiselle tuttu ilmiö. Kiusallisuudestaan huolimatta se paljastaa, että ilmakehässämme on vapaata happea, joka on meille elintärkeää. Ruostuessaan rauta nimittäin hapettuu ja muodostaa erilaisia yhdisteitä hapen ja vedestä peräisin olevan vedyn kanssa.

Muinaisella maapallolla ei juuri ollut vapaata happea. Miljardi vuotta sitten sitä oli alle kymmenesosa nykyisestä ja yli 2,5 miljardia vuotta sitten ei käytännössä ollenkaan. Tällöin rauta ei ruostunut maan pinnalla vaan hapettui vasta valtamerissä, jossa muinaiset pieneliöt tuottivat happea elintoiminnoissaan.

Valtamerissä tapahtuvan raudan hapettumisen kautta muodostuivat raitaiset rautamuodostumat, joskus myös geoslangissa ”biffeiksi” kutsutut (engl. banded iron formation, BIF). Niissä vuorottelevat tummat magnetiitista (raudan oksidi) ja vaaleat piidioksidista koostuvat kerrokset. Kerrosten vuorottelu johtuu luultavasti vapaan hapen tai raudan pitoisuuden kausittaisesta vaihtelusta.

Suomen iäkkäästä kallioperästä löytyy raitaisia rautamuodostumia useista paikoista. Tässä kuvattuna ovat esimerkit Kittilän Haurespäältä ja Kuhmosta Hietaperän läheiseltä Pahakankaalta. Magneetti tarttuu tummiin kerroksiin kuin jääkaapin oveen. Asia on siis biffi!

Missä ympäristöissä tulivuoria esiintyy? Osa 3/3

Minkälaisissa ympäristöissä muinaiset vulkaaniset kivemme ovat muodostuneet? Planeettamme nykyiset tulivuoria ruokkivat geologiset ympäristöt voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään. Nämä ovat relevantteja myös valtaosalle Suomen tulivuorikivistä. Kolmantena ja viimeisenä esittelyssä laatansisäiset tulivuoret!

Valtameren keskiselänteillä laatat erkanevat ja alityöntövyöhykkeillä törmäävät johtaen eri syistä tulivuoritoimintaan. Miksi tulivuoria löytyy myös laattojen keskeltä, kuten Havaijilta, Yellowstonesta tai Itä-Afrikasta? Tämä ei olekaan helppo kysymys vastata, sillä syitä voi olla hyvin monia! Itä-Afrikan hautavajoamassa Afrikka aloittelee repeämistään ja vaippa sulaa paineen alenemisen seurauksena kuten keskiselänteilläkin. Havaijin ja Yellowstonen alapuolella on vaipan kuuma piste ja siksi kivisulan tuotto on niin suurta.

Kuumien pisteiden todennäköisimpänä syynä pidetään epätavallisen kuumaa vaipan nousuvirtausta, vaipan pluumia. Se voi olla lähtöisin miltei 3000 kilometrin syvyydeltä maapallon ytimen rajapinnalta asti. Laatansisäisen vulkanismin syntyyn voivat myös vaikuttaa ”helposti” sulavat ainekset, kuten vaippaan uponneet kuoren kappaleet. Islannissa kuuma piste on valtameren keskiselänteen alla ja siksi siellä keskiselänne on merenpinnan yläpuolelle paljastunut ja tulivuoret hyvin aktiivisia.

Laatansisäiset tulivuoret ovat hyvin moninainen ryhmä riippuen sulavasta aineksesta ja paikallisen kuoren koostumuksesta. Kaikkea löytyy aina erikoisista Itä-Afrikan karbonatiittitulivuorista Havaijin basalttisiin kilpitulivuoriin ja Yellowstonen sitkaaseen supertulivuoreen. Usko tai älä, mutta kaikille näille mainituille löytyvät vastineet myös Suomen kallioperästä: vastaavina esimerkkeinä Sokli, Kittilän vulkaniitit (kuva, harja mittakaavana) ja Viipurin rapakivibatoliitti! Näistä kuulette vielä…