Avainsana: Tampere

Kallioperämme tarina, osa 8 – Etelä-Suomen perusta luotiin

Noin 1900 miljoonaa vuotta sitten alkoi toden teolla tapahtua myös Etelä-Suomessa. Sarja pienten mannerkappaleiden törmäyksiä päin Itä- ja Pohjois-Suomen arkeeisia osia käynnistyi nykyisestä lounaasta. Alkoi Svekofenninen orogenia eli vuorijonopoimutus.

Etelä-Suomen kohdalla oli tällöin alityöntövyöhyke, mahdollisesti useita sellaisia. Mannerkappaleiden mosaiikki oli luultavasti aluksi hieman samanlainen kuin nykyisessä Indonesiassa ja kehittyi siitä enemmän nykyisten Andien kaltaiseksi ympäristöksi. Törmäyksen loppuvaiheessa paikalla kohosi Himalajan korkuinen poimuvuoristo, kun mannerkappaleet olivat kasautuneet yhteen ja alityöntö loppunut. Törmäys oli kaikkinensa ohi noin sadassa miljoonassa vuodessa.

Törmäyksessä maan uumeniin poimuttui sulkeutuvien merialtaiden sedimenttejä sekä tulivuorikaarien kiviä. Ne metamorfoituivat ja poimuttuivat, mutta ovat paikoin edelleen alkuperäiset piirteensä hyvin säilyttäneitä. Niitä leikkaavat vuoriston uumenissa kiteytyneet erilaiset magmakivet eli syväkivet. Osa niistä syntyi törmäyksen viimeisissä vaiheissa, kun poimuvuoriston juuret sulivat osittain.

Tampereen liuskealue.
Vihreä = tummia tulivuorikiviä; keltainen = vaaleita tulivuorikiviä; sininen = metamorfoituneita savisia sedimenttikiviä (liuskeita, gneissejä ja migmatiitteja); harmaa = metamorfoituneita hiekkakiviä; oranssi = syväkiviä.
Pikkukuvan yksinkertaistetut kokonaisuudet: a) Arkeeinen (>2500 milj. v.) kratoni; b) Kratonin päälle ja reunoille muodostuneita kiviä (2500-1900 milj. v.); c) Svekofennisen orogenian kallioperää (1900-1800 milj. v.); d) Nuorempaa prekambrista kallioperää (1800-540 milj. v.); e) Paleotsooista kallioperää (<540 milj. v.; muun muassa Kaledonidit).

Tampereen liuskealue sisältää eräitä Suomen parhaiten säilyneitä kaariympäristön kiviä. Alue on ollut perinteinen Helsingin yliopiston geologian opiskelijoiden kohde kallioperäkartoituskurssilla. Siellä mekin opimme kartoittamaan kallioita ja tunnistamaan kivilajeja, muun muassa 1900 miljoonaa vuotta vanhojen tulivuorten purkauskerrostumia!

Helsingin yliopiston kallioperäkartoituskurssilla vuonna 2010

-> seuraava Osa 9

-> edellinen Osa 7

-> alkuun Osa 1

Uudenlaisia näkökulmia geologian esiintuomiseen

Tulevan kirjan markinointiin ja mahdollisia jatkoprojekteja varten kävimme keräämässä pilottimateriaaleja Tampereen liuskealueen hienoista vulkaanisista muodostumista. Käytössä olivat muun muassa drone ja 360°-kuvaus.

Kapellimestarina toimi Mikko Syrjänen Flycam Oy:stä – yritys on tuottanut vastaavia aineistoja esimerkiksi Tampereen uudesta ratikasta ja maailmanperintökohde Suomenlinnasta. Nyt kuvatun aineiston käsittelyn jälkeen voimme saada jotain vastaavaa nähtäville myös Tampereen hieman vanhemmista asioista.

Helsingin yliopistolla on myös kerätty digitaalisia kolmiulotteisia ja muita aineistoja erilaisista geologisista kohteista ympäri Suomen. Voit tutustua niihin lähemmin täällä.

Rytinää ja ratinaa Tampereen seudulla

Jumankauta juu nääs päivää!

Tampereen liuskevyöhyke (merkitty pääosin vihreällä oheiseen kallioperäkarttaan) ulottuu Kankaanpäästä Luhangan tienoille. Leveimmillään se on Oriveden, Tampereen ja Ylöjärven alueilla. Se koostuu muinaisen tulivuorikaaren raunioista. Noin 1,9 miljardia vuotta sitten Tampereen ympäristö muistutti geologialtaan nykyistä Japania, jossa alityöntövyöhykkeen päälle muodostuu tulivuorten ketju. Purkauskerrostumat pusertuivat myöhemmin kapeiksi vöiksi mannertörmäyksen myllerryksessä.

Tampereen liuskevyöhyke lyö aina ällikällä – niin taaskin. Kallioperän muodostumat eivät nimittäin ole muuntuneet tai poimuttuneet liiaksi, vaan alkuperäiset rakenteet ovat paikoin säilyneet käsittämättömän hyvin. On kidetuffeja, magman ja sedimentin kontaktirakenteita ja vulkaanisista heitteleistä koostuvia kerroksia. Kirsikkana kakun päällä ovat vielä tulivuoriperäisestä aineksesta virtaavassa vedessä kerrostuneet konglomeraatit – niiden äärellä voisi melkein kuvitella poimivansa pyöristyneitä purkauskivien klasteja käsiinsä, jos ne eivät olisi kivessä tiukasti kiinni!

Näillä alueilla Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen laitoksen opiskelijat tekevät geologisia kartoitusharjoituksia. Joka vuosi kallioperäkartoituskurssilla löytyy aina jotain uutta ja mielenkiintoista.

Kyllä lähtee!