Avainsana: Ylöjärvi

Rytinää ja ratinaa Tampereen seudulla

Jumankauta juu nääs päivää!

Tampereen liuskevyöhyke (merkitty pääosin vihreällä oheiseen kallioperäkarttaan) ulottuu Kankaanpäästä Luhangan tienoille. Leveimmillään se on Oriveden, Tampereen ja Ylöjärven alueilla. Se koostuu muinaisen tulivuorikaaren raunioista. Noin 1,9 miljardia vuotta sitten Tampereen ympäristö muistutti geologialtaan nykyistä Japania, jossa alityöntövyöhykkeen päälle muodostuu tulivuorten ketju. Purkauskerrostumat pusertuivat myöhemmin kapeiksi vöiksi mannertörmäyksen myllerryksessä.

Tampereen liuskevyöhyke lyö aina ällikällä – niin taaskin. Kallioperän muodostumat eivät nimittäin ole muuntuneet tai poimuttuneet liiaksi, vaan alkuperäiset rakenteet ovat paikoin säilyneet käsittämättömän hyvin. On kidetuffeja, magman ja sedimentin kontaktirakenteita ja vulkaanisista heitteleistä koostuvia kerroksia. Kirsikkana kakun päällä ovat vielä tulivuoriperäisestä aineksesta virtaavassa vedessä kerrostuneet konglomeraatit – niiden äärellä voisi melkein kuvitella poimivansa pyöristyneitä purkauskivien klasteja käsiinsä, jos ne eivät olisi kivessä tiukasti kiinni!

Näillä alueilla Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen laitoksen opiskelijat tekevät geologisia kartoitusharjoituksia. Joka vuosi kallioperäkartoituskurssilla löytyy aina jotain uutta ja mielenkiintoista.

Kyllä lähtee!

Missä ympäristöissä tulivuoria esiintyy? Osa 2/3

Minkälaisissa ympäristöissä muinaiset vulkaaniset kivemme ovat muodostuneet? Planeettamme nykyiset tulivuoria ruokkivat geologiset ympäristöt voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään. Nämä ovat relevantteja myös valtaosalle Suomen tulivuorikivistä. Toisena esittelyssä subduktio- eli alityöntövyöhyke!

Alityöntövyöhykkeillä kivikehän laatat törmäävät ja raskaampi työntyy toisen alle vaippakerrokseen. Yksi yleinen virheellinen käsitys alityöntövyöhykkeisiin liittyen on, että kivisulien muodostuminen olisi laattojen välisen kitkalämmön aiheuttamaa. Syy on kuitenkin paljon yllättävämpi – nimittäin merivesi! Alityöntyvään mereiseen laattaan sitoutunut merivesi vapautuu sukeltavasta laatasta sen yläpuolelle vaipan kuumaan kiviainekseen. Vesi on tehokas agentti rikkomaan vaipan sisältämien mineraalien sidoksia ja vaipan sulamispiste alenee, joka johtaa kivisulan ja lopulta tulivuorien muodostumiseen.

Alityöntövyöhykeiden tulivuoret, kuten Tyynenmeren tulirenkaalla, ovat siis meriveden geologisen kierrätyksen seurausta! Niiden suuret vesipitoisuudet osaltaan edesauttavat niiden purkautumista räjähtämällä, kun kivisulaan sitoutunut vesi ja muut volatiilit komponentit erottuvat ja laajenevat kuumiksi kaasuiksi kivisulan kohotessa kohti maanpintaa.

Suomessa on säilynyt useiden eri alityöntövyöhykkeiden tulivuorten räjähdyspurkausten jäänteitä. Valtaosa niistä keskittyy eteläiseen Suomeen ja ne liittyvät 1,9-1,8 miljardia vuotta sitten tapahtuneeseen suureen mannertörmäykseen. Esimerkkejä löytyy niin pääkaupunkiseudulta, Pirkanmaalta (kuva Ylöjärveltä), Turun seudulta kuin Pohjanmaaltakin.