Kallioperämme tarina, osa 15 – Toistaiseksi viimeiset tulivuoremme?

Kuolan alkalikiviprovinssi syntyi vajaat 400 miljoonaa vuotta sitten. Nimensä mukaisesti suurin osa tästä provinssista sijaitsee itänaapurimme puolella, mutta kaksi siihen liittyvää intruusiota sijaitsee Suomessa. Ne ovat Sokli ja Iivaara, joista olemme kirjoittaneet jo aiemmin.

Alkalikivien ja karbonatiittien synty liittyy usein mannerrepeämiin, joissa maapallon vaippa sulaa joskus vain vähäisissä määrin. Kuolan alkalikiviprovinssin tapauksessa repeäminen ei johtanut uuden laattarajan syntyyn, ja myös vaipan sulaminen lopulta tyrehtyi. Jäljelle jääneet ja kuoren ekshumaation kautta maanpinnalle paljastuneet intruusiot täplittävät nyt Fennoskandian ja Kuolan pohjoisosia.

Liittyikö Iivaaraan ja Sokliin tulivuoria? Hyvin todennäköisesti, varsinkin pinta-alaltaan suuremman Soklin tapauksessa. Ne molemmat ovat asettuneet korkeintaan muutaman kilometrin syvyyteen kuoreen, joista kivisulilla ei ollut enää pitkä matka maanpinnalle. Sokliin ja Iivaaraan liittyviä mahdollisia vulkaanisia kerrostumia ei ole kuitenkaan säilynyt, ja niiden status nuorimpina tulivuorinamme ei siten ole kiveen hakattu.

Iivaaran huipulla

Muualta Kuolan alkalikiviprovinssista on suurempien alkalikivi-intruusioiden yhteydestä löydetty niiden sisään pudonneita kuoren kappaleita, megaksenoliitteja, joihin kuuluu vulkaanisia kiviä. Tämä varmistaa purkauksia tapahtuneen ainakin Kuolassa. Näissä purkauksissa ilmaan lentäneet ainekset ylsivät hyvin todennäköisesti myös Suomen maankamaralle, vaikka Iivaralla ja Soklilla ei omia tulivuoria olisi ollutkaan.

-> seuraava Osa 15

-> edellinen Osa 14

-> alkuun Osa 1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *