Miten kivissä olevat suuret ja kauniit mineraalikiteet muodostuvat? Joskus kiteet näyttävät niin upeilta ja niiden särmät niin säännönmukaisilta, että voi olla vaikea kuvitella niiden syntyneen luonnollisesti. Totuus on kuitenkin taas tarua ihmeellisempää.
Kiteet kasvavat suuriksi ja omamuotoisiksi (kidepinnat selvästi näkyvissä), jos ne saavat kasvaa rauhassa eli jos kiteytymisolosuhteet pysyvät pitkään vakaina. Vakaissa olosuhteissa alkuaineilla on aikaa löytää oma paikkansa muodostuvien mineraalien kidehilassa. Olosuhteiden lisäksi myös kivisulan koostumus ja ominaisuudet vaikuttavat asiaan. Jos kivisula on hyvin juoksevaa, eli sillä on alhainen viskositeetti, alkuaineet liikkuvat vapaammin, joka sekin edesauttaa suurien kiteiden kasvua. Tämän vuoksi runsaasti vettä sisältävistä kivisulista ja liuoksista kiteytyvät mineraalit ovat usein suuria.
Pegmatiitit, eli hyvin kookkaista mineraaleista koostuvat magmakivet, ovat kivisulien viimeisenä jähmettyviä taskuja. Niihin on rikastunut paljon harvinaisia alkuaineita ja molekyylejä, jotka eivät ole kelvanneet aikaisemmin sulasta kiteytyneille mineraaleille. Pegmatiittisulissa on usein runsaasti esimerkiksi vettä, fluoria ja klooria, jotka kaikki alentavat kivisulan viskositeettia. Muita harvinaisia pegmatiitteihin rikastuneita alkuaineita ovat muun muassa boori, beryllium, litium, rubidium ja torium. Pegmatiiteista löydetäänkin usein näitä harvinaisia alkuaineita sisältävien mineraalien suuria ja kauniita kiteitä, ja ne ovat merkittäviä kohteita geologeille ja alan harrastajille.
Kävimme geologi ja tutkija Henrik Kalliomäen kanssa tutustumassa Someron ja Tammelan alueen pegmatiittiesiintymiin. Vierailemillamme kohteilla oli muun muassa heksagonisen muotoista berylliä ja mustia, tikkumaisia turmaliinikiteitä. Suurimmat turmaliineista olivat poikkileikkaukseltaan ruokalautasen kokoisia! Näistä pegmatiiteista tavataan myös litiumia paljon sisältäviä mineraaleja, jotka kiinnostavat akkumineraalien etsijöitä.
On vaikea valita, mitä ja minkä esiintymän kiteitä kuvaisi lähikuviin kirjaa varten – yliopiston kokoelmissa on nimittäin valinnanvaraa. Onko ehdotuksia?
