Talvivaaran kaivos on ollut uutisotsikoissa lähinnä kaivostoimintaan liittyvien ympäristöhaittojen ja -riskien vuoksi. Nimensä kaivokselle antanut vaara sijaitsee siitä muutamien kilometrien päässä. Se on varsin tavallinen itäsuomalainen vaara: sen päällä on radiomasto ja rinteet ovat tiheän metsän ja kasvillisuuden peitossa.
Talvivaaran koillisrinteillä on mustaliusketta varsin laajalti paljastuneena. Monissa lohkareissa näkyy metallinhohtoisia sulfideja, joita kaivoksen malmiesiintymään sisältyy. Huomiomme kiinnitti eräs tällainen kalliosta lohjennut ja siitä hieman erilleen vierähtänyt lohkare. Jos se olisi ihmisen irroittama, se luokiteltaisiin jätteeksi, ehkä ongelmalliseksi sellaiseksi. Tämän lohkareen ruosteisella pinnalla kasvaa nyt jäkäliä: esimerkiksi harmaatorvijäkälää, tinajäkälää ja metallipitoisilla kalliopinnoilla viihtyviä rupijäkäliä.
Mustaliuske kerrostui noin kaksi miljardia vuotta sitten alun perin hienojakoisena sedimenttinä merenpohjaan. Sen sekaan päätyi valtameressä silloin runsain määrin liuenneita metalleja ja kuolleista pieneliöistä koostuvaa orgaanista liejua. Pieneliöiden elintoiminnot olivat myös osaltaan vaikuttamassa metallien konsentroitumiseen sedimentissä.
Miten tähän kiveen tulisi suhtautua? Se on elämän synnyttämä ja sen pinnalla kasvaa siihen sopeutunutta elämää. Kaivoksen valtavissa sivukivikasoissa se voi toisaalta tuottaa suuria määriä vesistöjä happamoittavia yhdisteitä. Sitä mustaliuske on kuitenkin hiljalleen tehnyt rapautuessaan jo tuhansien vuosien ajan: mustaliuskealueisiin liittyy luonnon itsensä luomia ja ympäristöriskeiksi luokiteltuja happamia sulfaattimaita.
Sitä on vaikea uskoa, kun katsoo Talvivaaran tiheää metsää ja kasvustoja kallioiden päällä.
Sivukivi on ihmisen jauhamaa maa-ainesta, josta sadevesi suodattaa haitta-aineet samaan tapaan kuin kahvinkeitin suodattaa aamukahvit jauhetusta kahvista. Jos kuumaa vetta kaataisi jauhamattomien papujen päälle, kahvi olisi laimeaa litkua. Samalla tavoin luonnon rapautumisesta tulee laimeita määriä hapanta vettä, mutta ihmisen jauhamasta kivesta tulee kipakka myrkkyliuos, joka pilaa vesistöt.
Kiitos kommentista! Se, että meillä on kilometrien syvyyksiin työntyneitä mustaliuskeita nyt kallioissa paljastuneena, tarkoittaa, että kiviainesta on kulunut ja jauhautunut kallioperästä valtavia määriä vuosituhansien ja -miljoonien saatossa. Esimerkiksi viime jääkausi kulutti ja jauhoi kallioperässämme verrattaen yleisiä mustaliuskeita soraksi, hiekaksi ja hienoainekseksi moninverroin kaivostoimintaan verrattuna. Juuri siitä syystä meillä on happamia sulfaattimaita – hienoksi jauhautunutta mustaliusketta ja muita rikkiä sisältäviä kivilajeja on valtavat määrät irtaimessa maaperässämme luonnollisista syistä. Toki tämän jauhautumisen nopeus on ollut hitaampi ja toisaalta myös vaikutusalue laajempi kuin nykyään kaivostoiminnan yhteydessä. Kaivoksen vaikutukset ovat enemmän paikallisia ja – jauhautumisen nopeuden vuoksi – liuenneet konsentraatiot paikallisesti myös suurempia.